Mutta miksi ihmeessä?

Ihmisten ensimmäinen reaktio kerrottuani vaellussuunnitelmistani on ollut epäuskovaa naurua – ”Joopa joo, hyvä läppä” – tai muutamissa tapauksissa ihaileva ja kannustava ”Hitto miten siistiä”. Useimmat eivät ole ikinä kuulleetkaan että näin pitkiä vaelluksia voi tehdä, ja yleisin reaktio onkin ”Miksi ihmeessä haluaisit vaeltaa puoli vuotta? Mitä järkeä siinä on?” Minua ei yleisesti tunneta supertreenattuna atleetikkona, jollainen ehkä ensimmäisen mielikuvan mukaan koko Yhdysvaltojen halki kävelevä henkilö on. No en kyllä ole edes piiloatleetikko, ihan keskiluokkainen heikoilla lihaksilla varustettu normikonttorityöntekijä joka yrittää treenata pari-kolme kertaa viikossa.

En ole ikinä vaeltanut pitkiä matkoja, pisin vaellus oli viime kesänä tehty 10 päivän reitti hurahdettuani vaellukseen. Vaelsin sen Tukholman lähistöllä Sörmlandsledenillä, joka on toki USA:n vuoristoihin verrattuna ihan plösö, korkein huippu taitaa olla jotain reilu sata metriä. (😹😹😹) Vaellus oli yhteensä noin 180 km. Monet kaverit piti tätä ihan järkyttävänä atleettisena suorituksena! Se taitaa kertoa kavereistani enemmän kuin minusta.

Olin tehny paljon lyhyitä päivävaelluksia, mm. Islannissa, Ranskassa, Saksassa, Espanjassa, Suomessa ja tietysti täällä Ruotsissa. Australialainen kaveri houkutteli minua Ranskassa asuessani silloin tällöin heräämään järjettömän aikaisin ja lähtemään päivävaellukselle esimerkiksi Saksaan. Mutta en ollut ikinä vaeltanut yön yli, lukuunottamatta sitä kertaa kun kävimme leiriytymässä Tukholman saaristossa ja selässä oli jumalattoman painava rinkka, jossa mukana kaikkea mahdollista noin 3-kiloisesta rautakankiteltasta moneen vaatekerrastoon. En ymmärtänyt ihmisiä jotka haluavat vaeltaa pitkiä matkoja, hehän joutuvat kantamaan ihan helvetin painavia rinkkoja!

Tukholmassa liityin vaellusporukkaan, jossa kuulin ihmisten suunnittelevan pitkiä vaellusreissuja. Edelleen minulla ei ollut varusteita tällaiseen toimintaan. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin googletella vaellusvarustelistoja ja siinä vaiheessa taisin nähdä Wild-elokuvan, jolloin ajattelin että olisi siistiä joskus elämässä olla niin extreme että voisi tehdä jotain sellaista. Eksyin jotenkin myös erään amerikkalaisen vloggaajan Youtube-kanavalle, ja sitä kautta sain tietoa ultrakevyestä vaeltamisesta. Ymmärsin myös etteivät läpivaeltajat ole kaikki superatleetteja, eikä heidän tarvi esim. kantaa koko matkan ruokia mukana (😂). Vaelluskuume räjähti viimeistään siinä vaiheessa kun luin Jörgen Johanssonin Vandra fjäderlätt-kirjan, jota lukiessa ymmärsin että pitkän matkan vaeltajilla on usein vain alle 10 kilon rinkka selässä.

Pian ostin ensimmäisen (ultra)kevyen vaellusvarusteeni, rinkan, ja aloin suunnitella ensimmäistä yön yli kestävää vaellusta.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s