Vaeltajan varusteet

En ole vielä päättänyt lopullisia varusteita läpivaellukselle, mutta yleinen alkavien vaeltajien kysymys on mitä varusteita vaelluksella tarvii. Päiväretkellä riittää lenkkarit, eväät, vesipullo ja jonkinlainen suunnistuksen apu – helpoilla reiteillä riittää vain kartta, joka voi olla ladattuna kännykkään. En ole ekspertti, mutta seurattuani asiantuntijoita ja testattuani asiaa itse voisin vetää seuraavan yhteenvedon tavaroista joita yleensä tarvitaan pidemmällä vaelluksella.

Iso kolmonen – suoja (teltta), yöpymisjärjestely (makuupussi) ja kantojärjestely (reppu)

Isolla kolmosella viitataan ultralight-varustautujien kielessä niihin kolmeen kokonaisuuteen, jotka yleensä painavat varusteista eniten. Ultrakevyet pakkaajat suosittelevat että näiden yhteispaino olisi korkeintaan kolme kiloa per vaeltaja. Kuulostaa vähältä, mutta nykyään on saatavilla paljon kevyitä varusteita, jotka painavat alle kilon.

Telttaa ei välttämättä tarvita, jos matkan varrella on laavuja.

Teltta on yleisin yöpymissuoja. Sen tärkeimpiä ominaisuuksia on vedenpitävyys ja tuulensuoja, mutta myös ötököiltä suojautuminen. Suotavaa on myös että ilmanvaihto olisi kohtuullinen, niin ettei herää siihen että hengityksestä kertyvä kosteus tippuu päälle teltan seinistä. Jotkut käyttävät teltan sijasta tarppia (laavukangasta) tai riippumattoa, itse suosin telttaa. Itselläni on tällä hetkellä Big Agnes UL 1.

Makuupussi tulisi valita sen lämpötilan mukaan jossa kylmimmillään luulee yöpyvänsä. Comfort-lämpötila on usein mitattu keskimääräisen miehen mukavuuslämpötilan mukaan, extreme on se lämpötila jossa nukkuja kuolee todennäköisesti hypotermiaan. Älä sekoita näitä kahta. Itselläni on sekä Cumulus 400 että Marmot Phase 20 kylmempiä lämpötiloja varten. Varteenotettava vaihtoehto makuupussille on myös quilt eli peittoa muistuttava suojus.

Reppu valitaan myös tarpeita varten. Yli 60 litran reppua tuskin tarvitsee kesällä, jos eväs- ja vesivarastoja pääsee täydentämään muutaman päivän välein. Repulle tärkeitä ominaisuuksia ovat mukavuus ja miten se pystyy kantamaan sitä painoa jonka kannat mukana vaelluksella. Myös erilaiset säädöt ja taskut valitaan tarpeen mukaan, itse tykkään esim. että repussa on sivutaskut ja etupuolella tasku jonne voi laittaa esim. kännykän. Liian suurta reppua ei kannata ottaa, koska silloin sen vain sulloo liian täyteen. Itselläni on Exped Lightning 45 -rinkka/reppu, mutta harkitsen kevyemmän repun ostoa läpivaellukselle.

Kengät on ehkä tärkein vaellusvaruste. Niiden valinta on täysin yksilöllistä, mutta nykyään hyvin monet pitkän matkan vaeltajat ovat siirtymässä perinteisistä vaelluskengistä polkujuoksukenkiin, jotka eivät ole vedenpitäviä mutta kuivuvat nopeammin, ja ennen kaikkea ovat kevyempiä kuin monta kiloa painavat kengät. Sanotaan että yksi kilo jaloissa vastaa viittä kiloa selässä, joten keveys on tärkein ominaisuus mukavuuden ohessa. Itselläni on tällä hetkellä käytössä Altra Olympus pari, joissa on vähän enemmän varvastilaa kuin monissa muissa kengissä.

Hyvä vaellusvaruste on monikäyttöinen.

Vaatteita ei kannata sulloa mukaan hirveästi vain varalta, vaan mukaan tarvii vain ne vaatteet jotka vaeltajalla on päällä vaeltaessa + sadevaatteet + (parit) ekstrasukat + eksta alushousut + nukkuessa käytettävät vaatteet. Kylmällä ilmalla voi mukana olla myös pipo ja hanskat, mukavuudenhaluinen voi pakata mukaan (kevyet) sandaalit leiriytymistä varten. Cotton kills eli puuvilla tappaa – älä käytä puuvillaa vaellusvaatteiden materiaalina, varsinkaan sukkien, koska ne eivät kuivu ikinä ja aiheuttavat varmasti rakkoja.

Puuro maistuu paremmalta lämpimänä.

Keittiö on myös asia jonka monet ultrakevyet vaeltajat jättävät matkasta, ja valmistavat ruokansa liottamalla sitä muutaman tunnin. Minusta kylmä puuro on oksettavaa, joten kannan mukana kaasukeitintä sekä pientä kaasukanisteria. Käytössäni on tällä hetkellä Jetboil Minimo, mutta pidemmälle matkalle ottanen mukaan vain Soto Windmasterin + 750 ml titaanikupin, jossa kahvit ja sopat voi keitellä. Ruokailuvälineenäni on Toaks Titaniumin pitkä lusikka ja mukana on myös taitettava minikahvikuppi.

Kartta painaa kännykässä vähemmän kuin paperiversiona.

Elektroniikka on kuten muutkin varusteet makuasia. Jotkut hc-vaeltajat ottavat mukaan vain kartan ja kompassin. Itse suunnistan mielellään puhelimen gps:n avulla, ja sen takia kannan mukana laturin lisäksi ylimääräistä varavirtalähdettä, josta voi ladata puhelimen uudelleen. Aurinkopaneelit ei toimi koskaan. Ainakaan pohjoismaissa. Lisäksi minulla on gps-kello, mikä on lähinnä tarpeellinen extreme-reiteillä, mutta sitä on huomattavasti kätevämpi seurata kuin kaivella puhelinta ulos laukusta puolen tunnin välein. Kuulokkeet voi olla kiva olla myös mukana, samoin otsalamppu on todennäköisesti tarpeellinen muulloin kuin keskikesällä (ja aina ulkomailla).

Hygienia on toissijainen juttu pitkällä vaelluksella, mutta mukana pitäisi olla ainakin kakkalapio, vessapaperia ja ehkä myös jonkinlaisia kosteuspyyhkeitä, jos suihkuun ei pääse joka päivä. Käsidesi on myös suositeltava väline. Itselläni on Deuce of Spades -lapio kakkosen hautaamista varten, sen paino on huikeat 17 grammaa.

Ensiapuna kannattaa mukana olla ainakin rakkolaastareita tai kirurginteippiä, aurinkorasvaa, sakset ja elektrolyytteja jos meinaat vaeltaa kuumalla säällä. Hammasharja- ja tahna on myös ihan kivat.

Persalusta lisää luksuksen tuntua reissuun.
Katadyn BeFree kävi hitaaksi kun vesi ei ollut kirkasta.
Suklaa kuuluu vaelluksen välttämättömyyksiin.

Muita mukaan pakkaamiani välineitä ovat vaellussauvat, miniveitsi tai sakset, aurinkolasit, lippis, vesifiltteri (Sawyer Micro), matkatyyny, hyttysverkko, zip-pussi tai muu vastaava lompakkoa korvaamassa ja teltan alle laitettava polycro-suoja. Puhelimeen on ladattu gps-kartat, musiikkia ja äänikirjoja/podcasteja.

Roslagsledenleden, etappi 1

En ole voinut vaeltaa viikkokausiin, koska olen ollut tappoflunssassa ja jonkinlaisessa keuhkoputkentulehduksessa. Kaikenlaisesta treenistä tuli taukoa kolme viikkoa, ja tuntuu että kunto on aivan pohjalla, vaikkei se aiemminkaan ollut edes lähellä huippua. Tänään lähdin kuitenkin vaeltamaan (tai retkeilemään kuten pilkunnusauttajat ehkä sanoisivat) lyhyehkön reitin, 15 kilometria Roslagsledenillä, jonne pääsee aika helposti Tukholmassa julkisilla.

Perinteiseen makuupussiin voi kirjaimellisesti muumioitua, koska vetoketjua ei saa sisäpuolelta auki.

Sairastelu tulee vaelluskuumeiselle kalliiksi, koska netistä voi tilata kaikenlaista tavaraa. Tilasin esim. tämän Marmot Wm’s Phase 20 -makuupussin. Vaikka olen periaatteessa sukupuolitettuja tuotteita vastaan, totesin että tämä makuupussi on minulle oiva, koska se on tehty 168-senttisille ja itse olen 166 senttiä, joten turhaa pituutta (ja näin ollen painoa) ei makuupussille tule. Muu ero ”tavalliseen makuupussiin” (miesten makuupussejahan ei tietysti markkinoilla ole) on että jalkoja ja persusta on ilmeisesti topattu hieman lisää. Makuupussi painaa noin 820 grammaa ja suosituslämpötila on -5,7 Celsiusta. Tilasin tämän nimenomaan PCT:tä ajatellen, koska siellä yölämpötilat ovat reippastikin miinuksen puolella varsinkin autiomaassa. Untuvat on myös käsitelty vettä hylkivällä materiaalilla, eikä niitä ole poimittu elävistä linnuista. Valitettavasti synteettisissä makuupusseissa ei ole toistaiseksi yhtä kevyitä ja pieneen tilaan mahtuvia makuupusseja. En halunnut myöskään quiltia eli lämpöpussia, joka on kevyiden vaeltajien suosikki, koska en usko että pysyn yhtä lämpimänä ilman huppua ja pussin alapuolta.

Siinäpä päivän varustevinkki, takaisin päivän vaellukseen. Roslagsleden alkaa Rinkebyn tienoilta ja jatkuu aina Norrtäljen pohjoispuolelle asti. Pituutta koko reitillä on noin 190 kilometria. Maasto on aika helppokulkuista, ja kulkee osittain metsien, osittain maaseudun läpi.

Tänään ei kaikki mennyt kuten Strömsössä. Vaikka tämän pitäisi olla maailman helpoin reitti meni kaikki päin helvettiä, ehkä juuri siksi että en ollut varautunut siihen että tämmöisellä reitillä pitäisi olla mitään haasteita. Ensiksikin menomatkalla bussikuski oli ihan sekaisin eikä muistanut pysähtyä, ja veti sitten suunnilleen uukkarit moottoritiellä ja palasi takaisin. Sen jälkeen huomasin että uuden vesifiltterin pussi on vuotanut vettä ja sekä ekstrasukat että fleece olivat ihanan märkiä. (Tätä tapahtuu suunnilleen joka kerta. Vaeltajan perussääntö: pakkaa vaatteet ja muut kuivana pidettävät tavarat vedenpitävään pussiin!) Koska testissä olivat uudet vaelluskengät (Altra Olympus) hiersivät nekin hieman jalkapohjia hieman liian suuren koon vuoksi, enkä tietenkään voinut vaihtaa paksumpiin sukkiin. Jossain vaiheessa myös olin tiputtanut matkakorttini maahan, mutta huomasin sen ajoissa ja se löytyi muutaman sadan metrin päästä. Vaeltajan perussääntö: Älä säilytä kortteja, avaimia, tai muuta tärkeää tavaraa samassa taskussa esim. kännykän kanssa, jolloin ne voivat availlessa tipahtaa.

Päästyäni laavulle aloin innoissani kaivaa esille kaasukeitintä, mutta huomasinkin jättäneeni kaasun kotiin. Vaeltajan perussääntö: Tee pakkauslista ja tarkista se aspergerisesti ennen lähtöä, niin ettei olennaisia tavaroita jää pois repusta. Yritin sitten tehdä tulta, mutta eihän siitä tullut hevon v-a. En osaa sytyttää nuotiota, varsinkaan talvella kun maa on lumessa. Hermot loppui yritykseen ja päätin vaan vetää toisen varoilta ostamani proteiinipatukan ja patikoida virkkaisesti loppumatkan. Meinasi jortsu nousta otsaan kyllä, varsinkin kun maa oli paikoin mutaista ja vetistä niin että ainoat sukat alkoivat kostumaan. Matka alkoi myös tuntua pitkältä, ja mietin miten ikinä pystyn vaeltamaan saman matkan kaksi kertaa joka päivä puoli vuotta – vuoren rinnettä ylös ja alas. Tällä reitillä korkein kohta oli ehkä 50 metriä. PCT:llä korkein kohta on 4009 metriä. Yhtä pitkä on varmaan jortsu otsassani siinä vaiheessa.

Ennen kuin huomasinkaan olin kuitenkin perillä määränpäässä Karlby Gårdilla. Onnekseni kartanossa oleva kahvila oli auki, ja pääsin sinne viimeinkin syömään lounasta puoli neljältä iltapäivällä. Kylläpäs maistui hyvältä paikallinen olut tällaisen vaativan uurastuksen jälkeen!