Suositeltu

Inspiraattorit

Vaeltajalla on monta inspiraattoria, eli henkilöä jotka itsekin harrastavat samaa ja antavat inspiraatiota ja vinkkejä vaellusharrastukseen. Niitä löytyy niin Youtubesta, Instagramista, Facebookin ryhmistä kuin podcasteista ja kirjoistakin. Suurin inspiraatio PCT:stä kiinnostuneille on Youtube, koska sieltä löytyy järjetön määrä tubettajia, jotka kuvaavat vaellustaan (joskus jopa liiankin yksityiskohtaisesti). Ylivoimaisesti kiinnostavin ja informatiivisin näistä on Homemade Wanderlust. Sitä ylläpitää Dixie, joka on tehnyt ns. Triple Crownin eli vaeltanut kaikki kolme USA:n läpi kulkevaa reittiä- Appalakkien reitin, Pacific Crest -reitin sekä Continental Divide – reitin. Dixie ei ollut koskaan tehnyt edes yön yli vaellusta ennen kuin lähti spontaanisti ensimmäiselle läpivaellukselleen.

Tämän vuoden vaeltajista mielenkiintoinen tubettaja on esim. Cory eli Second Chance Hiker, joka yrittää pudottaa noin sata kiloa painoa vaelluksellaan. Hän on todella hidas vaeltaja, ja ensimmäisinä päivinä vaelsi vain pari mailia /päivä. Voi olla montaa mieltä siitä miten kestävä ratkaisu on yrittää pudottaa painoa vaellusreitillä, mutta on selvää että Cory on saanut ja antanut paljon motivaatiota supersuositulla Youtube-kanavallaan.

Ostin vasta kirjan Vandra (”Vaella”) jonka on kirjoittanut vaellusinspiraattori Angelica Mejstedt. Hän on perustanut mm. Vandringsbloggen-sivuston, samannimisen podcastin, Kvinnliga äventyrare -ryhmän sekä kirjoittanut vaelluskirjan. Hän oli ns. ammattivaeltaja, eli elätti itsensä vaellukseen liittyvillä luennoilla, matkoilla, ja muulla toiminnalla. Kirjoitan hänestä imperfektissä, koska kuukausi sitten Kvinnliga äventyrare tiedotti Angelican yllättäen kuolleen. Lopulta perhe tiedotti, että kyseessä oli itsemurha – se oli toki monelle yllätys, koska henkilö vaikutti ulospäin maailman vähiten masentuneelta ihmiseltä. Hän kirjoitti itse vain alle vuosi sitten kommentin Aviciin itsemurhasta ja hänestä tehdystä dokumentistä.

Tänään otan töiden jälkeen junan Kolmårdeniin ja suuntaan vaellukselle muutamaksi päiväksi. Tarkoituksena on vaeltaa noin 116 kilometria vappuun mennessä. Ilman näitä ja monia muita inspiraattoreita en ehkä tällekään reissulle lähtisi.

Suositeltu

Harjoitusvaellus – Blå Leden

Ainakin paikoin Blå leden on todella hyvin merkitty.

Ainut tehokas tapa harjoitella vaeltamista on vaeltaa. Tämä tuli todistetuksi viime viikonloppuna, kun kävelin Blå leden-reitin Tukholman lähistöllä. Matkalla on pituutta ehkä noin 35 kilometria, mutta kyllä se pitkältä tuntui. Puhelimeni laski tosin että olin kävellyt 45 kilometria kello kuuteen mennessä illalla, kun olin aloittanut vaelluksen edellispäivänä kello kolme iltapäivällä. Otti kyllä voimille tuo uurastus, ja jälleen aloin epäilemään omia kykyjäni, kun tällaisetkin vaellukset vievät voimat. Ei sillä että vertaisin PCT:iin mutta se on ”vain” 94,7 kertaa viikonloppuna vaeltamani reitin pituinen.

Sain USA:sta uuden Zpacks Plexamid-teltan edellisenä päivänä, joten ehdin testata sen pystyttämistä kerran pihalla ennen telttareissua. Hyvin toimi kuitenkin, teltalla on painoa vain 400 grammaa ja se pystytetään yhdellä vaellussauvalla. Jep, olen nähnyt että 2 kg:n telttoja kaupitellaan kevyinä, mutta kyllä eron huomaa jos repussa onkin vain alle puolen kilon telttapussi, eikä rasittavia pystytyskeppejä tarvi yrittää tunkea mihinkään päin reppua. Teltta ei ole itsestään pystyssä pysyvää mallia, joten sitä ei voi tyrkätä ihan miten pieneen tilaan tahansa – kiinnitysnyörit on pystyttävät kiinnittämään teltan ympärille.

Joka tapauksessa tälle vaellukselle lähdin ottamalla bussin Vaxholmiin, ja sieltä rannikkoja pitkin Bogesundiin ja sieltä kohti metsää. Alkureitti oli tosi hienoa ja kulki rannikkojen varrella. Näin myös Bogesundin linnan, jonka pystytytti Pietari Brahe 1640-luvulla. Linnan lähistöllä on jonkinlainen hostellikin.

Yövyin taukopaikalla, joka on lähellä umpeen kasvanutta järveä. Yöllä lämpötila laski ainakin -2:een ja aamulla popsinkin aamiaisen makuupussissa istuen.

Sunnuntaina kävelin jotain 30 km. Olin hieman liian optimisti veden suhteen ja jossain vaiheessa se loppui – reitti kun ei ohita järviä, joista filtteroida vettä. Satuin kuitenkin ohittamaan ihmeellisen vanhan oikeustalon, jossa joku ompeluseura(!) piti kahvilaa. Paikalla oli kaksi vanhempaa naista, joista toinen itsekin harrasti vaellusta ja kyseli minulta mm. Sörmlandsledenistä. Tuli hieman Twin Peaks olo keskellä ei mitään sijaitsevassa kahvilassa, jossa söin kuraiset kengät jalassa tuoretta omenapiirakkaa.

Reissu päättyi Domaruddenin vapaa-ajan keskukseen, jossa on mm. ravintola, nuotiopaikkoja ja ehkä Tukholman ainoa puulämmitteinen sauna. Kuistilta pääsee suoraan hyppäämään veteen/avantoon. Oli kyllä ensimmäinen kerta kun olin ruotsalaisessa saunassa, joka oli niin kuuma että persus suunnilleen paloi. Varmaan viimeinenkin, koska paikkaan oli vaikea mennä ilman autoa ja jouduin vielä pitkän vaelluksen päätteeksi vaeltamaan 3 km lähimmälle bussipysäkille. Lopputulos: rakko kummassakin kantapäässä.

Suositeltu

Tulevat minivaellukset

Olisin lähtenyt PCT:lle jo tänä vuonna, mutta siirsin lähtöä kahdesta syystä. Ensiksikin olin juuri saanut uuden työpaikan, ja tuntui hieman pöljältä pyytää heti ensimmäiseksi kuusi kuukautta vapaata. Voihan olla että joudun irtisanoutumaan, jos ei virkavapaata irtoa. Samalla ehdin säästää hieman enemmän rahaa.

Toinen syy on se etten tuntenut vielä olevani huipputrimmissä kunnossa tai kokenut vaeltaja, aloitinhan harrastuksen oikeastaan vasta viime vuonna. Monet PCT:n läpivaeltavista henkilöistä ei ole mitenkään hyvässä kunnossa vaeltaessaan reitin, kunto kasvaa vaeltaessa. Loukkaantumisen riski on kuitenkin monikertainen, jos aikaisempaa vaelluskokemusta ei ole paljoa, ja kunto on nollissa. Sen takia aion vaeltaa tänä vuonna niin paljon kuin pystyn.

Ensi viikolla aion tehdä pitkästä aikaa ensimmäisen yön yli vaelluksen Vaxholmin lähettyvillä Blå leden-reitillä. Reitti on helppokulkuinen ja noin 35 kilometria pitkä. Ajattelin testata uutta makuupussia kylmällä säällä, sillä lämpötilat laskevat todennäköisesti alle nollan.

Toukokuun lopussa lähden Armeniaan vaeltamaan yhtä Trans Caucasian Trail (TCT) -reitin osiota. TCT ei ole vielä valmis, mutta siitä tulee noin 1500 kilometria pitkä reitti, joka ulottuu Georgiasta Armenian kautta Azerbaidzaniin, Mustamereltä Kaspianmerelle. Ymmärtääkseni ainakin yksi henkilö on kulkenut jo koko reitin. Itse aion kävellä vain erään jo merkityn reitin, joka on noin 80 kilometria pitkä.

Toinen vuoden projekti on vaeltaa loppuun Sörmlandsledenin pääreitit, jotka muodostavat yhteensä noin 600 km pitkän reitin Tukholmasta Katrineholmin ja Nyköpingin kautta Lidaan Tukholman eteläpuolella. Olen kävellyt jo puolet reitistä, (Tukholma-Katrineholm + pari osiota reitin loppupäässä), eli jäljellä on 300 km patikoitavaa. Seuraavan kerran aion vaeltaa tällä reitillä vappuna, jolloin tarkoitus on kävellä noin 115 km reitillä Norrköpingin ja Nyköpingin välisellä rannikkoreitillä. Tämä reitti on kuulemma koko reitin haastavin, mutta ehkä myös kaunein koska se kulkee merenrantaa pitkin.

Vuoden viimeinen ja pisin vaellusreitti tulee olemaan Lyykian reitti Turkissa, josta tulee myös ensimmäinen läpivaellukseni, eli kerralla alusta loppuun kävelty pitkä vaellusreitti. Lyykian reitti on välimeren rannikolla Etelä-Turkissa, ja alkaa Fethiyestä ja päättyy Antalyaan (tai toisinpäin). Reittillä voi valita monta eri kulkureittiä, mutta yhteensä sillä on pituutta 450-500 km (Monessa lähteessä väitetään että reitti on 540 km, en ymmärrä mistä tämä luku tulee, koska en saa mitenkään tällaista kilometrimäärää kun lasken reitit yhteen. Tosin Turkissa asiat ei ole aina juuri niin prikulleen 😀 Ehkä luku tulee siitä että reitti on kuulemma erittäin huonosti merkitty, joten tuon 100 km reitillä kävelee keskimäärin harhaan!).

Lyykian reitin aion kävellä marraskuussa, ja sen kävelemiseen kulunee vajaa kuukausi. Olen siis säästänyt suurimman osan lomista syksylle. Lyykian reitti kulkee vuoristoa ylös ja alas, välillä kuljetaan Välimeren rannikkoa. Reittiä on kehuttu yhdeksi maailman kauneimmista. Kyseessä ei ole erämaavaellus, vaan erilaisia kyliä ja kaupunkeja ohitetaan lähes päivittäin, ja halutessaan voi vaikka syödä ravintolassa ja yöpyä majoituspaikoissa vaikka joka päivä, muutaman reitin osiota lukuunottamatta. Reitti kulkee myös 2365 metriä korkean Tahtalin eli ns. Olympus-vuoren ohi, jolle voi halutessaan ja ehtiessään kiivetä. Varsinaisen reitin korkein kohta on 1800 metriä. Reitti on suosittu, mutta harva kävelee koko reittiä, useimmat kävelevät vain lyhyen osion lähempänä Fethiyen päätä reitistä. Itse haluan kävellä koko reitin, osittain testatakseni kuntoa PCT:tä ennakoiden ja arvioidakseni missä ajassa pystyn kävelemään tuon epämääräisen 450-500 km matkan.