Harjoitusvaellus – Blå Leden

Ainakin paikoin Blå leden on todella hyvin merkitty.

Ainut tehokas tapa harjoitella vaeltamista on vaeltaa. Tämä tuli todistetuksi viime viikonloppuna, kun kävelin Blå leden-reitin Tukholman lähistöllä. Matkalla on pituutta ehkä noin 35 kilometria, mutta kyllä se pitkältä tuntui. Puhelimeni laski tosin että olin kävellyt 45 kilometria kello kuuteen mennessä illalla, kun olin aloittanut vaelluksen edellispäivänä kello kolme iltapäivällä. Otti kyllä voimille tuo uurastus, ja jälleen aloin epäilemään omia kykyjäni, kun tällaisetkin vaellukset vievät voimat. Ei sillä että vertaisin PCT:iin mutta se on ”vain” 94,7 kertaa viikonloppuna vaeltamani reitin pituinen.

Sain USA:sta uuden Zpacks Plexamid-teltan edellisenä päivänä, joten ehdin testata sen pystyttämistä kerran pihalla ennen telttareissua. Hyvin toimi kuitenkin, teltalla on painoa vain 400 grammaa ja se pystytetään yhdellä vaellussauvalla. Jep, olen nähnyt että 2 kg:n telttoja kaupitellaan kevyinä, mutta kyllä eron huomaa jos repussa onkin vain alle puolen kilon telttapussi, eikä rasittavia pystytyskeppejä tarvi yrittää tunkea mihinkään päin reppua. Teltta ei ole itsestään pystyssä pysyvää mallia, joten sitä ei voi tyrkätä ihan miten pieneen tilaan tahansa – kiinnitysnyörit on pystyttävät kiinnittämään teltan ympärille.

Joka tapauksessa tälle vaellukselle lähdin ottamalla bussin Vaxholmiin, ja sieltä rannikkoja pitkin Bogesundiin ja sieltä kohti metsää. Alkureitti oli tosi hienoa ja kulki rannikkojen varrella. Näin myös Bogesundin linnan, jonka pystytytti Pietari Brahe 1640-luvulla. Linnan lähistöllä on jonkinlainen hostellikin.

Yövyin taukopaikalla, joka on lähellä umpeen kasvanutta järveä. Yöllä lämpötila laski ainakin -2:een ja aamulla popsinkin aamiaisen makuupussissa istuen.

Sunnuntaina kävelin jotain 30 km. Olin hieman liian optimisti veden suhteen ja jossain vaiheessa se loppui – reitti kun ei ohita järviä, joista filtteroida vettä. Satuin kuitenkin ohittamaan ihmeellisen vanhan oikeustalon, jossa joku ompeluseura(!) piti kahvilaa. Paikalla oli kaksi vanhempaa naista, joista toinen itsekin harrasti vaellusta ja kyseli minulta mm. Sörmlandsledenistä. Tuli hieman Twin Peaks olo keskellä ei mitään sijaitsevassa kahvilassa, jossa söin kuraiset kengät jalassa tuoretta omenapiirakkaa.

Reissu päättyi Domaruddenin vapaa-ajan keskukseen, jossa on mm. ravintola, nuotiopaikkoja ja ehkä Tukholman ainoa puulämmitteinen sauna. Kuistilta pääsee suoraan hyppäämään veteen/avantoon. Oli kyllä ensimmäinen kerta kun olin ruotsalaisessa saunassa, joka oli niin kuuma että persus suunnilleen paloi. Varmaan viimeinenkin, koska paikkaan oli vaikea mennä ilman autoa ja jouduin vielä pitkän vaelluksen päätteeksi vaeltamaan 3 km lähimmälle bussipysäkille. Lopputulos: rakko kummassakin kantapäässä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s