Suositeltu

Lyhyehkölle vaellukselle valmistautuminen

Kuten huomaatte korjasin blogin ulkonäköä. Samalla onnistuin myös ”korjaamaan” osasta merkinnöistä päivämäärät pois. En tajua miten tapahtui. Jos joku tajuaa niin neuvokaa please!

Lauantaina lähden Armeniaan, jossa tarkoitus on vaeltaa 4-5 päivää. Sää näyttää lupaavalta, ukkosta joka päivä. Pelkään ukkosta yli kaiken, enkä todellakaan halua olla puurajan yläpuolella jossain vuorella kun kaukasialainen ukkonen alkaa paukkua. Voin nimittäin kuvitella että se on jotain toista luokkaa kuin ruotsalaiset lagomtömäyttelyt kaksi kertaa kesässä.

Kuva: Transcaucasian Trail Association (TCTA)

Vaellukselle valmistautuminen alkaa siitä että päätetään vaelluksen kohde. Tällä kertaa kohde määräytyi ”käy kaikissa maissa” -projektin mukaan, eli eräs maa joka on melko lähellä Eurooppaa (joidenkin mielestä jopa Euroopassa) ja jossa en ole vielä käynyt on Armenia. Ymmärrän myös siellä olevan hienoja vaellusreittejä – yksi niistä vielä keskeneräinen Transkaukasian reitti, jolla aion vaeltaa. Siispä varasin matkat ja ensimmäiset yöt hotellissa.

Kuva: Transcaucasian Trail Association (TCTA)

Tsekkailin myös reitin josta voi löytää jotain infoa ja karttoja netistä, ja joka on jollakin tavalla merkitty ja sopivan pituinen. Eilen väsäsin gpx-tiedostojen kanssa kaksi tuntia, halusin ladata reitin gps-kellooni, mutta jostain syystä kännykän ja kellon välillä ei synkannut eikä reitti suostunut siirtymään kelloon aivan helpolla. En halua nimittäin pyöriä keskellä Armeniaa hukassa, jos kännykän akku loppuu, enkä halua kanniskella paperikarttoja (en luota suunnistustaitooni niin paljon että turvautuisin vain karttaan ja kompassiin). On myös hyvä tsekata missä on lähin kaupunki tai kylä, jos matkan joutuisi keskeyttämään, sekä miten reitille ja sieltä pois pääsee ja mitä esim. taksin tulisi maksaa ko. maassa.

Seuraavaksi mietitään mitä pitää ottaa mukaan. Perusvaelluslistaani kuuluvat nämä:

  • teltta
  • makuupussi
  • retkipatja
  • sadetakki (+ housut)
  • vaelluspaita + housut ja/tai shortsit
  • vaelluskengät (polkujuoksukengät)
  • lippis
  • kaasukeitin
  • kaasua (ei saa ottaa lentokoneeseen)
  • aluhousut
  • sukat (+ extra yöpari)
  • aurinkolasit
  • käsidesi
  • rätti/huivi teltan kuivaukseen ja pään suojaukseen
  • pipo (ei ehkä välttämätön keskikesällä)
  • silmätipat
  • laastarit ja leukoteipit
  • puukko (miniveitsi)
  • vessapaperia (pakattuna muovipussiin)
  • kakkalapio
  • ruokaa (mitä ja miten paljon riippuu matkakohteesta)
  • pikakahvia
  • lusikka
  • sytkäri
  • vesifiltteri + pussi
  • suolaa (+ öljyä)
  • pankkikortti (vedenpitävästi pakattu)
  • passi (ei tarpeen kotimaassa)
  • nukkumisvaatteet, pitkikset + joku paita
  • puhelin + laturi (ja sinne ladattuna kartat, muut muistiinpanot reiteistä, äänikirjat/podcastit ja Spotify-soittolistat)
  • powerbank + sen johto
  • gps-kello + sen johto
  • kuulokkeet
  • korvatulpat
  • roskapussi (tämä puuttuu aina)
  • kävelysauvat + kumisuojukset
  • otsalamppu (ei tarpeen Pohjoismaissa kesällä)
  • takki tai fleece

Ruoan kanssa pitää miettiä onko matkan varrella mahdollisuus tankata ruokaa ja kuinka usein. Armeniassa ruokaa tarvin vain parille päivälle, mutta ei aavistustakaan millaista kasvisvaellusruokaa onnistun kaupasta löytämään! Suklaata oletan löytyvän sieltäkin, joten ei järkeä raahata sitä puolta Eurooppaa.

Sitten dumpataan vain puolet tarvikkeista pois koska reppu painaa liikaa, survotaan ne hikoillen laukkuun, heitetään vielä pari tavaraa pois, ja matkaan!

Paikan päällä otetaan paikallista valuuttaa johonkin vedenpitävään kukkaroon, ja hankitaan loput ruoat. Yritetään opetella sanomaan edes kiitos paikallisella kielellä. Kannattaa toki käyttää hyväksi mahdollisuutta ruokailla paikallisissa ravintoloissa aina mahdollisuuden tullen, varsinkin kun kyseessä on etuoikeutetun pohjoismaalaisen näkökulmasta edullinen maa. Ja sitten vaan rukoillaan sääjumalia ettei ukkostaisi koko aikaa, eikä ainakaan niin lähellä että salama iskee kalloon.

Suositeltu

Roslasleden etapit 3-4

En jaksanut kirjoittaa sunnuntain vaelluksesta heti, sen verran naatti olin!

Tällä kertaa lähdin poikkeuksellisesti vaeltamaan erään vaellusryhmän kanssa. Meitä oli noin 10 henkilöä ja tarkoitus oli vaeltaa 30 km 5 km tuntivauhtia. En ollut varma pystynkö marssimaan metsässä noin nopeasti, mutta mukana oli myös muita joita vauhti ja matka epäröittivät (onkohan tuo edes oikea sanamuoto).

Roslagsleden on aika tasainen ja helppokulkuinen reitti, olen talsinut osan näistä etapeista aiemminkin. Matka sujui hyvin, välillä pidettiin taukoja ja sää suosi suurimman osan päivää. Ryhmässä marssimisen etu ovat keskustelut, jotka käyvät välillä varsin syvällisiksi. Vaelluksilla voi tavata myös hyvin erilaisia ihmisiä. Tällä kertaa mukana oli mm. pari iranilaissyntyistä insinööriä, yksi intohimoinen veganismia vastustava lihansyöjä, joka valmistaa ”kaiken” ruokansa itse, brittiläinen juoksuharrastaja, malesialainen jolla oli mukana malesialaista kahvia ja jonka mielestä 38 astetta on sopiva juoksusää, puolisuomalainen heppu joka ei ole koskaan asunut Suomessa, ukrainalainen supervauhtia marssiva vaelluksen järjestäjä sekä rennosti lontusteleva heppu jolla oli eväänä vain nachopussi. Toinen iranilainen oli lähdössä ensimmäiselle yövaellukselleen ja lupasin lainata hänelle telttaani.

Pitkän päivän jälkeen päästiin perille Domaruddeniin. Emme menneet saunaan mutta taivuttelin muut pitämään tauon kaljan ja jäätelön merkeissä. Minua syyllistettiin kyllä puolihuumorilla tästä, koska marssiessamme viimeisiä 3 kilometria bussipysäkille alkoi sataa kaatamalla. Kenelläkään ei ollut täysin vedenpitäviä vaatteita ja odotimme bussia aivan jäässä. Satern jälkeen taivaalle ilmestyi kuitenkin jättimäinen sateenkaari, jolle kiva ei tee oikeutta.

Palasin kotiin käveltyäni 34 kilometria, umpijäässä ja aivan naattina. Mutta uudet Altra Timpini vaikuttivat lupaavilta – ei rakon rakkoa tällaisen marssin jälkeen!

Suositeltu

Sörmlandsledenin etapit 32-43

Viime perjantaina lähdin vaeltamaan vielä vaeltamattomia reittejä Sörmlandsledenille. Otin junan Kolmårdeniin ja sieltä bussin, joka oli käytännössä tilataksi – ja olin sen ainoa matkustaja. Lähdin vaeltamaan 10 km matkaa lähimmälle laavulle. Jossain vaiheessa ihmettelin, miten pitkään järvenrantaa kulkeva reitti jatkuu. Lopulta tajusin kiertäväni ympyrää järven toiselle puolelle. En ehtisi laavulle ennen pimeää, joten jouduin sitten pystyttämään teltan saman järven rannalle. Tämä erehdys vaikutti loppuvaellukseen, josta tuli odotettua rankempi.

Spontaani yöpyminen Skirenin rannalla.

Lauantaina jouduin siis vaeltamaan 30 kilometria 20 km sijaan. Koska Sörmlandsledenin kaikille etapeille ei pääse julkisilla kulkuneuvoilla, pidemmät vaellukset ovat ainoa mahdollisuus vaeltaa kaikki osiot. Oli kyllä kaunista ja sää oli täydellinen, 20 astetta ja aurinkoa. Vaelsin Itämeren rannikolle ja sieltä takaisin Kolmårdenin metsiin ja suolle, joka on Keski-Ruotsin suurin. Tunsin olevani täysin erämaassa ja saapuessani seuraavalle laavulle yllätyin, kun se oli varattu. Paikalla oli kummallinen kahdesta aikuisesta ja seitsemästä lapsesta koostuva porukka – en ole varma oliko kyseessä joku partioporukka vai jotain ihme lahkolaisia, kaikilla oli samanlaiset vaatteet. Käsitin kyllä että aikuiset olisivat lasten vanhempia, vaikka lapset olivat kaikki lähes samanikäisiä. Joka tapauksessa he kailottivat niin p-keleesti myöhään yölle, että nukkuminen oli vaikeaa. Lisäksi taukopaikalla saapui vielä joku mies, joka nukkui riippumatossa.

Suo, pitkospuut…

Aamulla nousin ennen lahkolaisia ja lähdin jatkamaan seuraavaa lähes 30 km päivää. Kuljin laidunten, metsien, järvien rantojen ja jälleen Itämeren rannikkoa. Nävesjön oli aivan mielettömän hieno valtava järvi. Ja joku oli jättänyt lähteelle trail magicia, energiakolan muodossa! Kyllä tuli tarpeeseen, kun kiipesin perkelleelisiä kivikkopolkuja ylös ja alas. Polvet ja jalat olivat tiukoilla.

Nävesjön rannalla on monta taukopaikkaa.

Lopulta saavuin Nävekvarniin, joka on pieni paikka rannikolla. Rannassa oli pienvenesatama, ja paikka on niin pieni ettei siellä ole edes yhtä pizzeriaa. Coop oli juuri mennyt kiinni, joten en saanut vaihtelua kuivatulle vaellusruoalle. Yövyin vanhassa valimossa, josta on tehty hotelli. Avaimeni oli jätetty huoneen oveen, hotellissa oli lisäkseni vain yksi vieras, kaljaa kittaava saksalainen veneilijä. Tuntui kuin en olisi käynyt suihkussa viikkoihin, vaikka siitä oli vain kaksi päivää.

Hotelli, jossa latasin akkuja.
Nävekvarnin Coop, josta lähdin vaeltamaan väärään suuntaan.

Aamulla kävin Coopissa ostamassa lisäruokaa. Kävin vaeltamassa edellispäivänä väliin jättämäni kilometrin pienessä saaressa. Sen jälkeen pakkasin kamat ja lähdin jatkamaan vaellusta. Seurasin Sörmlandsleden-merkintöjä, ja jossain vaiheessa ihmettelin taas miksi reitti ei käänny etelään kuten pitäisi. Puhelimen tutkiskelu vahvisti että olin lähtenyt taas väärään suuntaan – reitin sivureitille. Missään kun ei oltu merkitty että tämä ei olekaan pääreitti. Olin kävellyt siis tunnin väärään suuntaan. Hiukkasen v-tti siinä paikkaa. Yritin liftata takaisin Nävekvarniin, mutta ei tietenkään Ruotsissa kukaan halua olla missään tekemisissä toisten ihmisten kanssa, niin että ottaisi liftarin kyytiin. Joten kävelin takaisin, ja ei kun takaisin oikealle reitille. Pääsin aloittamaan päivän 24 km vaelluksen vasta puolenpäivän aikaan. En voinut kuitenkaan lyhentää vaellusta, koska seuraavan laavun jälkeen reitillä ei olisi sopivaa yöpaikkaa, ja aikaa oli rajallisesti. Niinpä jouduin marssimaan reittiä vauhdikkaasti. Asiaa ei parantanut se, että kyseessä oli koko Sörmlandsledenin haastavin reitti – se kulki jatkuvasti ylös tai alas kivikkoista jyrkkää reittiä, välillä piti suorastaan kiivetä käsien tai reitille ripustettujen köysien avulla. Tässä vaiheessa jalkoihin alkoi muodostua kivat rakot, vaikka olinkin teipannut hiertävät kohdat leukoteipillä.

Paskahuussi osui eteen kuin tilauksesta.
Näkymä oli kaunis mutta kuulema oli hirveä tällä järvellä.

Onnistuin kuitenkin pääsemään yöpaikkaan iltakahdeksaan mennessä. Sää oli viilentynyt huomattavasti, ja järvellä kaakattivat erittäin äänekkäät linnut. Iltaruokaa keitellessäni paikkaan saapui kaksi saksalaista vaeltajaa (kaikki pitkänmatkan vaeltajat Sörmlandsledenillä ovat saksalaisia). Saksassa kun ei kuulemma ole tällaisia vaellusreittejä, joissa voisi vapaasti telttailla missä vaan tai yöpyä laavuilla. Saksalaiset sanoivat yöpyvänsä teltassa, niin että voin nukkua laavussa. En ollut varma olisiko yö liian kylmä sitä varten, mutta ajattelin että samalla voin testata makuupussini sietorajaa. Se ylittyikin sitten kivasti yöllä, vaikka minulla oli kaikki vaatteet päällä olin ihan jäässä jossain vaiheessa. Linnutkin kaakattivat koko yön, ja joku ihme pumppu (?) järvellä piti hirveää hurinaa noin 10 minuutin välein.

Jalkojen leputusta meren rannalla.

En siis ollut hyvin levännyt kun heräsin neljäntenä vaelluspäivän aamuna. Edessä olisi yli 30 km vaellus Nyköpingiin. Jalat olivat tönköt ja helvetin kipeät. Olo ei ollut muutenkaan kaksinen. Jossain vaiheessa huomasin että vesipussi oli vuotanut repussa (ks. edellinen merkintäni – ne tekevät sitä AINA). Kivasti pussi oli vuotanut myös untuvatakkini päälle. Vettä oli siis rajallisesti. Kävin täyttämässä vesipussit Tunabergin kirkolla ja jatkoin matkaa. Tässä vaiheessa minulle iski aivan järkyttävä väsymys, ja kamala olo. Pohdin onko kyseessä nestehukka, ja join elektrolyyttijuoman. Laskin että seuraavalle vesipisteelle olisi 14 kilometria, ja taapersin sillä hetkellä aivan järkyttävän hitaasti 2 kilometria tunnissa. Vettä minulla oli vajaa litra. Siinä vaiheessa iski pieni epätoivo. Tajusin, etten mitenkään ehtisi Nyköpingiin samana iltana. Minun olisi siis yövyttävä keskellä metsää, ja vaellettava pitkästi vielä vappupäivänäkin.

Vuohet eivät ymmärrä tätä touhua.

Konsultoituani poikaystävää ja yhtä toista ystävää päätin keskeyttää matkan, koska olo oli ihan hirveä ja koin ihmeellisiä vilunväreitäkin. Niinpä laahustin muutaman kilometrin lähimmälle bussipysäkille, josta menisi päivän viimeinen bussi tunnin kuluttua. Yritin jälleen liftatakin – mutta se nyt vaan ei toimi Ruotsissa. Otin siis bussin 17 km ennen alkuperäistä maalia, ja junan takaisin Tukholmaan. Olin aivan raato saavuttuani kotiin, ja menin nukkumaan jo yhdeksältä illalla vappurakettien poksahdellessa jossain ikkunan takana.

Mitä opimme tästä?

  • Älä aloita vaellusta 30 km päivilllä, jos et ole vaeltanut paljoa pitkään aikaan. ”Vaelsin minä 30 km viime kesänäkin/viime vuonna/kun olin 15-vuotias” ei tarkoita että olet samassa kunnossa nyt
  • Tarkista aina missä olet uuden reitin alkaessa, vaikka luuletkin tietäväsi sen
  • Älä käytä vesipusseja, ne vain eivät toimi
  • Säilytä vedenpitävissä pusseissa KAIKKI tavarat jotka eivät saa kastua
  • Jos kengät tuntuvat hieman liian suurilta niin ne ovat liian suuret
  • Ota aina korvatulpat mukaan!
  • Ota mukaan säärystimet, niin sukat eivät ole koko ajan täynnä havuneulasia ja roskaa
  • Tee aina b-suunnitelma – miten pääset kotiin jos reitti on keskeytettävä